Terveesti tasapainossa – retriitti ©
29.9 – 1.10-2023 Levin Iglut Utsvaara
Olin ensimmäistä kertaa mukana Psykologi Satu Lähteenkorvan naisyrittäjien ja -johtajien retriitti viikonlopulla Levin Igluilla syyskuun viimeisenä viikonloppuna parhaimpaan ruska- aikaan. Päällimmäisenä viikonlopusta mieleeni jäi syvä kiitollisuuden tunne. Tästä mahdollisuudesta pysähtyä ja jakaa asioita saman henkisten naisten kanssa. Perjantaina pysähdyimme tärkeiden kysymysten äärelle. Pohdimme mm. vahvuuksiamme, heikkouksiamme, arvojamme ja sitä elämmekö todella niiden mukaan? Mietimme kuinka ne vaikuttavat päivittäiseen hyvinvointiimme. Ensimmäisen päivän jälkeen tuntui, että me kaikki 16 entuudestaan tuntematonta naista olimme saaneet yhteyden toisiimme.
Luentojen välillä saimme nauttia myös upeasta lapin luonnosta. Useampi paikallinen kertoi meille, että juuri tänään täydenkuun aikaan on hyvä hetki maadoittumiselle. Uteliaina menimme neljän naisen voimin metsään, riisuimme kengät ja sukat. Seisoimme siellä mättäällä ihanassa sumuisessa syyssäässä, aivan niin kuin paikalliset opastivat. Kuuntelimme, kuinka tuuli humisi puissa kevyen tihkusateen kostuttaessa kasvojamme. Hetken kuluttua tunsin jaloissani ihanan lämpimän tunteen, kuin olisimme yhtä kaikki, luontoja me. Tämän hetken ja oikeastaan koko viikonlopun kruunasi miltei maaginen sumu, joka teki luonnosta ja koko viikonlopusta todella kauniin.
Lauantai oli todella tunteikas päivä, tuntui, että perjantaina muodostunut yhteys syveni entisestään. Psykologi Satu Lähteenkorva luennoi meille jälleen tärkeistä aiheista mm. sisäisistä ristiriidoista ja siitä miten hyväksyminen eroaa alistumisesta? Pohdimme myös mitä kannattaa ylipäätänsä hyväksyä elämässä? Itseäni helpotti oivaltaa hyväksymisen ja alistumisen ero. Varsinkin kuluneena kesänä olin paljon paininut aiheen parissa. Käytännössä, kun viimein hyväksyin asiat joita en voi muuttaa, toisin sanottuna päästin irti. Annoin elämän tapahtua minusta tuli vapaa. Jolloin en myöskään enää alistunut vaan sain rauhan, eikä sisälläni ole enää ristiriitoja asian suhteen. Pohtija luonteena jäin vielä kuitenkin miettimään ; miksi me ihmiset pidämme tai ainakin itse näköjään pidän kiinni kynsin hampain siitä mitä on? Vaikka loppupelissä ihminen on niin pieni ja voimaton elämän edessä. Eihän ole tarkoituskaan elää niin kuin itse suunnittelee, vaan elää jokainen päivä sellaisena kuin se meille annetaan.
Luentojen välissä jäi myös aikaa nauttia Lapin luonnosta. Lauantaina ehdimme käydä kävelyllä tunturissakin. Näin ensimmäistä kertaa Lapin luonnon ilman lumi peitettä ja ihastelin sen kauneutta. Näimme mahtavaa kivilouhikkoa sulassa sovussa puolukanvarpujen ja vauvaiskoivujen kanssa, Kuukkeleiden lennellessä ympärillämme. Olin varannut myös pähkinöitä, ilmeisesti niillä oli vielä muuta ruokaa tai sitten olisivat halunneet makkaraa, kun eivät tulleet kädelle syömään tällä kertaa. Sen sijaan näimme poropariskunnan melko läheltä.
Hyvinvointi viikonlopun kruunasi maukas ruoka, jonka Levin Iglujen keittiömestari oli suunnitellut meille kauden raaka-aineista. Kaikki menut oli mietitty yhteensopiviksi kokonaisuuksiksi juomineen kaikkineen myös silmää miellyttäviksi kokonaisuuksiksi.
Reissulla toteutui myös yksi pitkä aikainen unelmani; yöpyminen Iglussa. Se oli juurikin niin ihanaa, kun olin kuvitellutkin. Miten mahtava olikaan nukahtaa ja herätä katsellessa taivaalle. Varsinkin jos sattuisi revontulet tai pilvetön tähtitaivas yö olemaan. Taivas on niin kaunis, aina erilainen eri vuoden ja vuorokauden aikoina. Lähtiessämme sain muuten aivan mahtavan kuvan taivaasta katsottuna. Sitä näkymää, kun katselin koneesta näin sen rauhan mikä sisälläni oli tämän viikonlopun päätteeksi. Jos, joskus olet haaveillut Igluyöstä, suosittelen lämpimästi Levin Igluja Utsvaarassa. Tai mikä ikinä onkaan sinun unelmasi, usko siihen. Saatat joku päivä yllättyä, varsinkin jos et kynsin hampain pidä siitä kiinni.
Kiitos, kun luit <3 Valoisaa alku talvea
Virpi
